To think

Light a way

Tyhjentelin kameraa ja huomasin että tänne on tullu joulu. Tykkään siitä, että tähän pimeyteen saadaan valoa.

You saved my life and went away

Espanjasta puhaltaa taas. Tällä kertaa uutta musiikkia. Lourdes Hernández, taiteilijanimeltään Russian Red, on oikeastaan tehnyt musiikkia jo pidemmän aikaa, mutta vasta tänään kuulin kyseisestä neitosesta ensimmäisen kerran. 

Leppoista ja soljuvaa indietä, vaikea olla rakastamatta. Sopii täydellisesti tämmöiseen viikkoon, kun kaikki ei ole toistaiseksi mennyt ihan putkeen.

►

Paras paikka Barcelonassa

(2. kuva Miscelanean sivuilta)

...on Miscelanea. The big family where everything is wonderful. Se on vähän niinkuin Rovaniemen Kauppayhtiö (retrokahvila+baari+esityksiä). Miscelaneassa on vaihtuvia näyttelyitä paikallisilta taiteilijoilta sekä erilaisia workshopeja ja esityksiä. Kaupassa on lisäksi myynnissä näiden taiteilijoiden töitä, maalauksia ja vaatteita ym. Vieläkin kaiholla muistelen sitä yhtä kangaskassia, joka ehdittiin myydä...

Yläkerran baarista saa maailman parhaita mojitoja sekä maailman parasta teetä. Ihaninta oli pitkän työpäivän jälkeen taapertaa Miscelaneaan odottamaan, että toveri pääsee töistä, tilata haudutettua teetä ja lukea kirjaa kaikessa rauhassa.

Ensimmäinen ja ainoa etikettivirhe sattui muuten juuri Miscelaneassa. Oltiin vasta tultu Barcelonaan ja menin ensimmäistä kertaa käymään toverini työpaikalla. Tervehdin paikan omistajaa käsi ojossa, kun tämä katsahti vähän kummastuneena, että Espanjassa kyllä tervehditään poskisuukoilla. Hups.

Ikävä tuota paikkaa.

♥

Even if it snows I'm wearing flowers in my hair

Maailma näyttää heti paljon kauniimmalta.

...and that's who I am

Ajattelin esitellä itseäni muutaman kuvan avulla, koska tämä blogi on kuitenkin melko uusi ja joku ehkä haluaa tietää millainen tyyppi täällä kirjoittelee haha. Tämä tumblr:n kuvasysteemi on kiertänyt jo useammassa blogissa ja vallan innostuin siitä itsekin. So that's who I am. 

Löytyykö samaistuttavaa? :)

I will wait for you

Mumford and sons on ehkä maailmankaikkeuden hienoin osoitus siitä, ettei kaikkien balladien tarvitse olla balladeja sanan varsinaisessa merkityksessä. Lausahduksen minä odotan sinua voi sanoa myös tanssahdellen ja ilomielellä.  

Aion olla rohkea ja yhtälailla vahva. Tanssahdella tässä elämää eteenpäin, koska se on huomattavasti mukavampaa kuin surumielellä tallustaminen.

On se vaan hieno. Tämä niitten uusi biisi.

Feels like

Nyt on kuulkaa hyvä fiilis. Tiiättekö? Kun monen kuukauden stressi tipahtaa hetkessä hartioilta? Minä tiiän nyt.

Sitä en tiiä miten ne kirjotukset loppujenlopuksi meni, mutta itteni oon ainaki voittanu. Tuntuu suunnilleen samalta ku Picachusta:

Nyt koitti se ah niin kaukaselta tuntunu aika, sitte kirjotusten jälkeen. Että tervetuloa elämä! 

Jes. :)

Go London

Ei, minä en oo lähössä Lontooseen, vaan otsikko viittaa lähinnä siihen, kuinka mahtavaa musiikkia sieltä tulee. Semmoisten pikkunimien, kuten The xx, Mumford & Sons ja Jessie Ware, lisäksi suuremman yleisön tietoisuuteen on pikkuhiljaa ponnahtamassa ihana Bastille. Indiepoppia? Oi kyllä kiitos!

Kyllähän tuota laulaja Dan Smithin ääntä kuuntelis vaikka koko päivän. Ens vuoden alussa sen pitäis olla mahollistakin, silloin nimittäin julkaistaan bändin debyyttilevy.

Ps. vuoden hämärin musiikkivideo, kirjaimellisesti, on tässä: klik.

Nada mas

Samuji SS13

En voi lakata ihastelemasta Samujin ensi kevään malliston kuvia. Syksyn pimentyessä on ihana haaveilla ensi keväästä, kuulaudesta ja kepeydestä.

Kepeästä olosta, kun opiskelut sitten keväällä ovat takanapäin.

Kuvat Samuji @ Pinterest

It is more than I thought could exist

The xx:n uutta albumia on hypetetty ahkerasti lähes joka paikassa, enkä albumin kuunneltuani enää yhtään ihmettele. Coexist sopii pimeneviin syksyn iltoihin täydellisesti, kaveriksi kynttilöitä, kuppi teetä ja kiireettömyys.

 

Vai mitä mieltä itse olette?

Paris, mon amour

Tämä perjantai-ilta on oivallinen hetki haaveilla matkustelusta. Haluan minä nimittäin muuallekin matkustaa kuin Barcelonaan. Pariisiin esimerkiksi.

Unelmieni Pariisissa ikkunasta näkyisi kattoja. Silmänkantamattomiin. Ranskalaiselle parvekkeelle mahtuisi juuri ja juuri kaksi ihmistä.

Aamulla voisi kipaista boulangerieen ostamaan tuoretta leipää.

Iltapäivällä ehtisi, koska Pariisissa ei olisi kiire, istua pienessä kahvilassa. Jossain sellaisessa mistä ei löydy kuvia Googlen kuvahaulla.

Haluan myös kävellä Seinen rantaa, nähdä Eiffel-tornin ja Riemukaaren sekä Louvren, mutta kaikista eniten tahdon kokea tavallisen pariisilaisen arjen.

Taas yksi kaupunki asuttavien listaan. Minusta on kovaa vauhtia hahmottumassa maailmanmatkaaja.

Tres excitant!

What to say

että stressaa ihan pirusti

että toivoisin kirjotusten olevan jo ohi

että samaan aikaan toivon ettei se päivä koittais ihan vielä

että oon samalla kuitenki pikkusen innoissani, tulevaisuudesta

Joo, päivä päivältä lähestyvät kirjotukset taitaa olla se syy, että kaikki aika menee opiskellessa. Siksi täällä on ollu vähän hiljasta. Mutta enää vajaa kolme viikkoa, and then it's over. Sitte ehdin toivottavasti viimein tehdä kaikki ne asiat, mitä nyt vaan suunnittelen. Kuten siivota ja käydä näöntarkastuksessa. Ottaa kuvia. Lukea muitaki kirjoja ku historiaa. Tehdä tyttöjen kanssa kaikkia niitä asioita, mitä ollaan suunniteltu tekevämme sitte kirjotusten jälkeen.

Vapaus on ihan kulman takana. Ihan melkeen voin jo nähdä sen.